Alanvaihto vaatii uskallusta

Ystäväni Minna Oinonen kirjoitti mainion blogin omista alanvaihtokokemuksistaan. Paljon ei ole hänen kirjoittamaansa lisättävää, mutta muutaman oman huomion lisään hänen ajatuksiinsa.

Ensimmäinen lähtö on kaikkein vaikein

Uranvaihdosta voitanee puhua vasta siinä vaiheessa, kun puhutaan vuosikausia, ellei jopa kymmeniä kestäneistä työsuhteista yhdellä alalla, ja useimmin varmaan ikään kuin yhden koulutusuran jatkeesta.

Oli sitten kyse työpaikasta tai mistä muusta tahansa pidempiaikaisesta suhteesta, jossa vietetään saman tahon kanssa säännöllisesti merkittäviä aikoja päivien tunneista ja noinkin pitkän ajan, on lähteminen erityisen vaikeaa ensimmäisellä kerralla. Eivät ne seuraavatkaan kerrat välttämättä helppoja varmaan ole, mutta kun tulee sinuksi sen kanssa, että siihen lähtemiseen ei kuole itse eikä muutkaan elämässä tärkeät ihmiset, niin tuskan määrä pienenee.

Luopumalla voi saada enemmän

Uranvaihtoon lähtö tarkoittaa useimmiten lähtemistä, luopumista jostain tutusta ja turvallisesta, uuden oven avaamisesta ja ainakin osittain tuntemattomaan astumisesta. Taloudellisesti kyseessä on useimmiten tiedossa elintason lasku, joskin onneksi Suomessa tähänkin on turvaverkot olemassa. Töissäkäyvältä häviää vanhan työyhteisön päivittäinen tuki, vanhan osaamisesta syntyvän itsetunnon korvaa uuden oppiminen riemuinen ja epävarmuuksineen. Ja miljoona muuta tunnetta, skaalojen molemmista päistä. Samalla kuitenkin häviävät ne syyt, joiden takia tuo uranvaihto on mielessä pyörinyt, ja tuo uutuuden riemu ja vapaus tulevat entistä vallitsevammaksi tunteeksi ja uusi minäkuva vahvistuu ja kasvaa ajan kuluessa osaamisen lisääntyessä. Todennäköiseksi lopputuloksena sinusta tulee ehjempi ihminen, josta on enemmän iloa kaikille kanssaeläjille.

Changing career is not a one man/woman show

Uranvaihto ei ole yhden miehen näytös, vaan siihen tarvitaan läheisten tukea, puhuttiin sitten puolisosta, ystävistä tai vanhemmista. Tuki voi olla myös aineellista, mutta etenkin henkistä tukea. Kuinka paljon ja missä muodossa, se on yksilöllinen kysymys, mutta oleellisinta on, että ne kaikkein läheisimmät eivät missään vaiheessa kampittaisi. Tai luopuisi toivosta, uskosta, tai miksi ikinä sitä kutsuukin. Kaikkein vaikeimmat tilanteet ovat edessä silloin, jos kaikkein läheisimmät ilmaisevat tyytymättömyytensä tilanteeseen, sillä tuskin kukaan alanvaihtoa tekevä menee prosessia läpi ilman ajoittaisia kamppailuja itsensä kanssa siitä, kannattiko tämä päätös.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: