Kansainvälisyyttä ja kenttätyötä

Tätä kirjoittaessa olen Narvassa. Nyt on keskiviikko, tulimme lauantaina, ja olemme seuraavaan lauantaihin saakka. Joka aamu opinnot alkavat kello 9:30 ja ne ovat kestäneet päivittäin vähän yli ilta kymmennen. Viikko-ohjelmassa loppumisajaksi on tosin merkitty päivittäin 21:30, mutta ei se pidä. Eikä haittaakaan.

Meitä on luokaltani 12 opiskelijaa kymmenestä eri kanssallisuudesta. Lisäksi täällä vastaavanlaiset ryhmät University of Latvija’sta Riiasta sekä Turun yliopistosta, joten kokonaisopiskelijamäärä on 44 ja kansallisuuksia on 14. Muut opiskelijaryhmät ovat poikkitieteellisempiä – me olemme ainoat maisema-arkkitehtuurin opiskelijat ryhmässä, muut ovat maantieteilijöitä, kaupunkitieteilijöitä, sosiaalitieteilijöitä jne.

Teemme 5 opintopisteen kokonaisuutta ”Urban City Studies” ja meillä on konkreettinen tehtävä kehittää Narvan kaupunkia. Kurssi on Nordplus-ohjelman alainen. Kaupunginarkkitehti Ivan Sergejev on mukana kiinteästi; huikea jäbä. Huomenillalla esittelemme työmme tulokset kaupunginvaltuustolle ja perjantaina on vuorossa kaupunkilaisille tehtävä esittely. Muutamat meistä pääsivät antamaan eilen lausunnot mm. Der Spiegel’ille.

Kaiken kaikkiaan kenttätehtäviä ja kansainvälisyyttä on paljon. Teemme Soomaan alueelle (tai katso soomaa.com, jossa on matkailullista tietoa) selvitystä yhdessä University of Edinburghin kanssa, josta oli käymässä 14 opiskelijan ryhmä vajaan viikon verran. Opintomatkan aikana ryhmämme kansallisuuksien määrä oli 19. Lisäksi selvitämme ja dokumentoimme Vooremäen maisemaa. Tämän kuun aikana osa meistä lähtee Valko-Venäjälle, Lake Osveyalle tekemään projektia. Ja marraskuun lopulla proffamme Simon Bell vie koko luokan kotitilalleen Latviaan työviikonlopulle.

Eli paljon on kaikkea. Minusta tämä järjestelmä, jossa tehdään ”oikeita töitä” oikeissa paikoissa on todella hyvä ja motivoiva. Paljon se vaatii, mutta paljon se myös antaa.

Tutustuminen Aserin "kylään" matkalla Tallinnasta Narvaan. Kylän arkkitehtuuri edustaa tyypillistä neuvosto-stalinistista arkkitehtuuria.
Tutustuminen Aserin ”kylään” matkalla Tallinnasta Narvaan. Kylän arkkitehtuuri edustaa tyypillistä neuvosto-stalinistista arkkitehtuuria.
Rapistunut lasten keinu Aserissa.
Rapistunut lasten keinu Aserissa.
Raunioita Aserin betonitehtaalla meren rannassa
Raunioita Aserin betonitehtaalla meren rannassa
Sillamäen promenaadin remontti alkaa olemaan valmis. Aluuesta tulee ihan näyttävä, mutta työnjälki ja materiaalivalinnat ovat paikoin heikkoa, mm. reunuskivinä kävelyteillä käytetty autoteiille tarkoitettuja bulkkilaatuja. Neuvostostalinistiset julkisivut tarvitsisvat remonttia ja ja alue palveluita kivijalkoihin.
Sillamäen promenaadin remontti alkaa olemaan valmis. Aluuesta tulee ihan näyttävä, mutta työnjälki ja materiaalivalinnat ovat paikoin heikkoa, mm. reunuskivinä kävelyteillä käytetty autoteiille tarkoitettuja bulkkilaatuja. Neuvostostalinistiset julkisivut tarvitsisvat remonttia ja alue palveluita kivijalkoihin.
Sillamäen keskustaa kunnostetaan. Vanhoista rakennuksista löytyy paljon kerrostumia menneestä.
Sillamäen keskustaa kunnostetaan. Vanhoista rakennuksista löytyy paljon kerrostumia menneestä.
Tiimimme lounastauolla ravintola Salvadoressa. Vasemmalta Edgars Zemmers (LV), Panu Kekäle, Mafalda Lopes (PT), Yoona Cho (KR), Laine Rozina (LV) ja Siiri Pyykkönen.
Tiimimme lounastauolla ravintola Salvadoressa. Vasemmalta Edgars Zemmers (LV), Panu Kekäle, Mafalda Lopes (PT), Yoona Cho (KR), Laine Rozina (LV) ja Siiri Pyykkönen.

Orientaatioviikon jälkeen; ajatuksia alusta

Ensimmäinen päivä yksin täällä vaihdossa oli jokseenkin outo. Ohjelmaa oli vain puoli päivää, ja sama tuntui jatkuvan pitkin viikkoa. Keskiviikkona oli vain 30 min kirjastoesittelyä ja illalla urheilukeskuksen esittely ja aktiviteetteja siellä. Itse oppiaineeseen ja tiedekuntaan – tai laitokseen – päästiin käsiksi vasta viikon viimeisenä päivänä, perjantaina.

Aikataulu tuntui kovin tyhjälle. Pariin otteeseen mielessä kävi, että näinkö tästä olisi selvitty ilman tätä orientaatioviikkoakin, kun en kuitenkaan ollut expactoitumassa ensimmäistä kertaa. Tarkemmin mietittyäni tulin kuitenkin siihen johtopäätelmään, että ratkaisu löysästä aikataulusta – oli se sitten koulun puolelta tietoinen tai tiedostomaton – oli hyvä. Elämä on kuitenkin muutakin kuin opiskelua, sosiaalisten kontaktien luominen ja kanssaopiskelijoihin tutustuminen ovat vähintään yhtä tärkeitä asioita. Toisaalta oman elämän palasten asettuminen omiin lokeroihin vie kuitenkin aikaa, käytännön asioita on aina järjestettävänä ja tämä (yliopisto-)opiskelu vaatii kuitenkin oma-aloitteisuutta, johon on hyvä alkaa totuttelemaan heti alusta. Ja vaikka minulla on vastaavaa kokemusta aiemmasta elämästä, sitä ei kuitenkaan ole kaikilla, ja todellisuus voi joskus iskeä vastaan kovastikin. Tätä todisti jo ensimmäisenä yönä, kun talossa ei ollut muita kuin meitä vaihtareita, ylemmistä kerroksista seinien läpi kuulunut nuoren naisen lohduton itku.

EMÜ main building seen from the roof of Torn
EMÜ main building seen from the roof of Torn

Kaiken kaikkiaan meitä johdateltiin opintohin ja täällä eloon hyvin johdonmukaisesti. Asuminen, lääkärit, liikkuminen jne tulivat selväksi. Ongelmia on lähinnä ollut vain siinä, että pakollisen virolaisen ID-tunnuksen hankkimiseen ei täkäläinen valtiovalta ole varautunut, ja osa on käynyt jonottamassa sitä jo useampia kertoja tyhjän päiten. Tämäkin olisi kuitenkin ratkaistavissa oleva ongelma.

Meitä ulkomaalaisia on täällä Eesti Maaülikoolissa käytännössä kahta sorttia: Erasmus-vaihtareita, jotka ovat yhden lukukauden, ja tutkinto-opiskelijoita. Minä olen ainoa suomalainen Erasmus-vaihtari koko porukassa, ja meitä vaihtareita on kai n. 70.  Ulkomaisia tutkinto-opiskelijoita on meidän koulutusohjelmassakin aika paljon, mutta eläinlääketieteellisessä he – ja heistä etenkin suomalaiset – ovat oma lukunsa: tutkinto-opiskelijoita aloitti tänäkin vuonna 32 henkilöä, näistä 30 Suomesta (!). Kun kaupungissa on Tarton yliopiston kv-opiskelijat, näkyvät ulkomaiset opiskelijat merkittävästi kaupunkikuvassa.

Tutoroinnissa onneni oli, se että olin suomalainen. Ja että etabloiduin eläinlääketieteenopiskelijoiden joukkoon. Super-iso etenkin kiitos Elmalle ja Iinalle, jotka olivat suomalaisten eläinlääketieteenopiskelijoiden tuutoreita, supportista.  Meidän kv-puolen tutorit olivat virolaisia, ja ensimmäinen yhteydenotto tapahtui vasta viimeisellä viikkolla ennen saapumista. Minulla oli jäänyt mm. anomus oikeutuksesta suomalaiseen sosiaaliturvaan tekemättä, jota ei kyllä missään koulunkaan ohjeistuksissa ollut, mutta suomalaiset eläinlääketieteenopiskelijafuksit olivat kaikki tämän tehneet, kun heillä oli briiffaus alkanut ajoissa.

Rector's (EMÜ) reception at Estonian National Museum 1st Sept 2017. Panu Kekäle, Ibuki Hara and Nóra Buffham
Rector’s (EMÜ) reception at Estonian National Museum 1st Sept 2017. Picture by Madle Timm.

Sosiaalisen elämän huippuja mahtui orientaatioviikkoon useampiakin. Opastettu kaupunkikierros, jonka suomalaisille veti Tarton yliopiston lehtori Juha-Matti Aronen (vahva suositus), retki Elvaan, rehtorin vastaanotto Viron kansallismuseossa opastettuinen kierroksineen (toinen vahva suositus), sen jälkeinen Pub Crawl sekä suomalaisten eläinlääketieteenopiskelijoiden järjestämä picnic Emajoen rannassa. Viimeksimainitulla oli erittäin suuri merkitys mielestäni siinä, että tietynlaiset kansallisuuksien – ja tiedekuntien – väliset klikkirajat ylitettiin.

EMÜ international students welcome barbeque party arranged by Suolet ry
Suolet ry (Association of Finnish Veterinary Students in Estonia) arranged cross-disciplinary barbeque party for new international students – with one ball grill =) And we were probably somethin like 50+

Vaihtoon!

Opiskelujen käynnistyttyä kunnolla ja ison kuvan selkeytyessä hieman, minulle tuli selväksi, että aion hyödyntää koulun tarjoamat kansainvälistymismahdollisuudet mahdollisimman tarkkaan.

Lyhytkursseja ei Lepaalla HAMK’issa ole ollut tarjolla kuin yksi, ”Course Creativity in Holland” (siitä myöhemmin),  jonka sain käytyä ja suoritettua ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä. Lisäksi mietinnän alle tulivat Erasmus+ -tarjonta 3-12 kuukauden periodille – joko opiskelija- tai harjoitteluvaihtona, yhdessä tai useammassa periodissa – ja mahdolliset Nordplus:n Pohjoismainen tarjonta.

Vaihto- ja harjoittelumahdollisuudet EU:n ulkopuolelle tippuivat vaihtoehdoista hyvinkin pian, koska ne eivät taloudellisesti tulleet kyseeseen. Vaihtoaika kun pitäisi kuitenkin selvitä opintotuella – minun tapauksessani työttömyysturvan perusosalla – ja pienellä vaihto-ohjelman ”stipendillä”.

Kaiken hapailun ja etsimisen jälkeen, johon ei juuri supportia koulun (ja nyt en siis puhu Lepaasta yksikkönä) taholta tullut, ennemminkin toisin päin (mm. ehdotus puolankielisestä koulutusohjelmasta, jonka kuvaus nyt vaan oli satuttu kirjoittamaan englanniksi; tuosta kv-vaihdon hakuprosessistakin ja asioista ennen lähtöä toiste) valinnaksi osui Eesti Maaülikooli (EMÜ) Tartosta.  Koulu ja paikka, joka oli alun perin listani viimeinen, tai jopa ehdoton ”nou-nou”.

Tällä iällä, kun alla on jo yksi puolentoista vuoden työelämän ulkomaankomennus ja nimenomaan Viroon (Tallinna), kohteiden valinnassa eivät painaneet niinkään helppous, yleinen halu päästä ulkomaille, vaan se, että löytää jostain sellaista opetusta, mitä omasta koulusta ja sen tarjonnasta ei saa. Minua kiinnosti alunperin lisätty todellisuus ja 3D-mallinnus ja näiden hyödyntäminen maisemasuunnittelussa. Mutta kun tähän ei sitten suoraan löytynyt tarjontaa – paitsi tuolta puolalaisesta koulusta, enkä halunnut lähteä minnekään sellaiseen kohteeseen, jossa ilmansaasteet pakottaisivat minut talven kylminä hetkinä pysymään sisällä (Budapest), ja kun Tartossa oli ja on herra nimeltä Simon Bell, niin kaiken tämän yhteenvetona kohteeksi määräytyi Tartto.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luovaa ajattelua pyörätelineissä. Samalla se on tilataidetta, nopeuhidaste, liikenne-este ja tekstin voi myydä mainoksena; näen jo sieluni silmin Kuopion Snellmanninpuiston laidalla ”Malja” tai ”Camillo”. Tai sitä voi käyttää opasteena, vaikka ”kauppatori” tai ”hervanta”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Erikoista, ja ei ehkä parasta mahdollista A-luokkaa olevaa tuentaa. Kovin yleistä kuitenkin Tartossa, tosin on täällä parempaakin.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑