Kerrostumia I

 

Tätä kirjoittaessa Ylen eläkeikälaskuri kertoo edessä olevan vielä 18 vuotta ja neljä kuukautta. Takana sitä minulla on about rapiat 22 vuotta. Jos luokkatoverini Tea tekisi saman testin, hänelle laskuri kertoisi luvuksi noin 49 vuotta. Melkoiset erot siis.

Yhdistävää näille molemmille on kuitenkin se, että ne ovat ennusteita ja pohjautuvat tämän hetkiseen tilanteeseen. Mitä toteuma tulee olemaan, sitä meistä ei tiedä kumpikaan.

Näistä lähtökohdista opiskelun aloittaminen uudelleen alanvaihdon yhteydessä on hämmentävä kokemus. Kun iso osa luokkakavereista voisi olla ikänsä puolesta lapsiasi, syntyy mielessä melkoisesti myrellyksiä: olenko minä oikeasti näin vanha, miten nuoremmat minuun suhtautuvat (pitävätkö ihan pappana? Ikähän on vain numeroita ja kokemuksia….), olenko ikäiseni näköinen/oloinen ja miten he siihen suhtautuvat, miten voin olla tuputtamatta kokemaani, kuinka olen luontevasti heidän kanssaan, onko parempi kertoa kokemastaan, ettei kaikkien tarvitsi kantapäitään kolhia… kymmenittäin, kymmenittän kysymyksiä. Olenko luokkani vanhin (johon löytyi vastaus: en)? Kuitenkin matkan varrella tulee vain joitain vastauksia, sillä näistä asioista ei juuri puhuta. Ne ovat jonkin sortin tabu.

maisemasuunnittelun_opiskelijat_lepaa_hamk_2016_infograafi_FINAL_170131
Infograafi HAMK’issa Lepaa rakennetun ympäristön hortonomiopinnot 2016 aloittaneista.

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑